Puhdas suutari

YLEn lauantai-illoissa nähdään poliittinen satiiri Presidentin kanslia. Sen käsikirjoittajakaartiin kuuluva Elias Koskimies on nyt tehnyt pitkän elokuvan. Likainen pommi on kertomus levy-yhtiön PR-tiimistä, joka yrittää muokata teinipissiksestä tähteä.

Lähtöidea on kelvollinen, mutta pommi jää suutariksi, sillä juonen punainen lanka katkeaa. Lopputulos on ennemminkin kokoelma sketsejä. Niitä laukovat karikatyyreiksi viritetyt henkilöhahmot, joista monet ovat kieltämättä herkullisia ja hyvin näyteltyjäkin. Erityisesti Mirccu ("Mirccu kahdella ceellä", Malla Malmivaara) mäkkärin kassalta PR-koordinaattoriksi "edenneenä" keskushenkilönä saa mediakontaktoinneillaan ja PR-suunnitelmillaan muutamat naurut herutettua.

Leffa ei ole tekijänsä esikoiseksi toivottoman huono, ja lohtupisteitä irtoaa minulle poikkeuksellisen läheisestä aihepiiristä. Itse asiassa tunnenkin erään PR-henkilön, jonka body language on lähes kopio Mircusta... There's no business like PR-business! Vajaat kaksi pistettä Eliakselle - ish! // Tarja

Hei älä koskaan ikinä muutu Aki Kaurismäki!

Le Havre kertoo kengänkiillottajasta (André Wilms), joka ryhtyy auttamaan poliisin ahdistelemaa laitonta maahanmuuttajaa (Blondin Miguel). Kengänkiillottajan vaimo (Kati Outinen) on sairaalakunnossa, rahaa ei ole, jokapäiväinen patonki on hankittava näpistämällä. Ranskalaisen satamakaupungin Le Havren asukkaat (mm. Elina Salo) ovat yhtä rähjäisiä kuin kotikortteliensa kalanhajuiset kujat ja kapakat.

Kaurismäki jatkaa tässä elokuvassa työtään varjoihin ajettujen ihmispolojen puolustajana. Laiton maahanmuutto on teemana huikean ajankohtainen. Leffa voisi yhtä hyvin kertoa Helsingin Kalasataman romanialaisleiristä. Kenties se kertookin?

Se, joka antaa vähästään, on autuas. Se, joka auttaa heikkoja ja pieniä, auttaa minua. Jos sinulla on kaksi vaatetta, lahjoita toinen hätää kärsivälle… Outoa, mutta Le Havre pisti vanhan kirjan ajatukset pyörimään mielessä. Kaurismäen ihmiset saattavat olla rutiköyhiä mutta nukkuvat yönsä hyvin. Omatunto on puhdas, sillä he elävät toisiaan auttaen.

Menen katsomaan Kaurismäkeä aina, kun uskoni ihmisen hyvyyteen horjuu. Kaurismäellä nurkkaan ajettu voittaa aina nokkeluudellaan pahan byrokraatin. Kenenkään muun elokuvissa ei ole niin hauraita ja haalistuneita ihmisiä - ja silti niin ihmeen paljon valoa! Neljä tähteä // Tarja