Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani on siirtynyt hienolla tavalla Pussikaljaelokuvaksi esikoisohjaaja Ville Jankerin käsissä. Kroonisesta univajeesta kärsivä Marsalkka (Jussi Nikkilä), syrjäytymisvaaraa lähestyvä Henninen (Eero Milonoff) ja poskensoittaja Lihi (Ylermi Rajamaa) näyttelevät niin luontevasti, että melkein unohtaa kameran olevan läsnä. Persaukiset kaverukset seilaavat ympäri Kalliota ja tapaavat muita alkuasukkaita. Kolmikon ystävyys kestää jäynät ja pikkuvipit. Nuorten miesten kesäinen odysseia Kallion kaduilla, puistoissa ja kapakoissa toimii upeasti.
Rimmisen verbileikit hurmaavat. Mitään ei selitetä puhki, katsojalle jää purtavaa. Kallio ei ole vain kaupunginosa vaan mielentila tai asenne, jopa yhteiskuntaluokka, josta on vaikea siirtyä minnekään. Eivätkä nämä kaverit sitä siirtymistä kai oikeasti edes halua!
Nuorisolaiset (Rimmisen ilmaus) juovat kaljaa puistossa, mummo kastelee kukkapenkkiä, graffitit rehottavat ja ympärillä elää ja hengittää kesäinen kaupunki. Joskus vuosikymmenten päästä juuri tätä kuvavirtaa näytetään dokumenttipätkissä ja uutisissa autenttisena kuvauksena meidän aikamme Helsingistä, ja hyvä niin.
Lisää Jankeria ja pian, please! Sitä odotellessa Pussikaljakaveruksille melkein neljä tähteä. // Tarja
