Elokuvavuosi 2012: topit ja flopit

Vuoteen 2012 mahtui aika monta hyvää leffaa ja pari pohjanoteeraustakin. Tässä ranking:

A Dangerous Method. David Cronenbergin elokuva Jungista ja Freudista, pääosassa sietämättömän taitavat Michael Fassbender ja Viggo Mortensen. Menisin katsomaan uudestaan koska vain!

Argo. Perustuu tositapahtumiin ja yllättävän hyvä. Ben Affleck on näyttelijänä puusta tehty mutta ohjaajana selvästikin nousukiidossa.

Cosmopolis. Hmm, outoa, mistähän tässä on kyse? Onks tää hyvä vai huono? Miks toi tyyppi istuu koko ajan limussa? Onkohan ihmisiä jotka elää oikeesti noin? Huhhuh onpa kylmää kyytiä. Osaako Robert Pattinson siis oikeesti näytellä? Mistähän tässä on kyse? Miks mä en tajua tästä mitään... kroohhhh pyyyhhhh.....

Friends with Kids. Hyvin toimeen tulevien ihmisten angstia siitä, miten elämä muuttuu, kun ja jos haluaa lapsia. Jopa muutto Manhattanilta Brooklyniin on näissä piireissä pieni katastofi. Keskikertainen romanttinen komedia.

Humiseva harju. Ta-daa, tässä se on! Vuoden Paras Elokuva! Jos Jouko Turkka olisi tehnyt Humisevan harjun, se olisi tällainen, sanottiin Andrea Arnoldin ohjauksesta. Kuolaavia ja täriseviä ihmisiä tuulen pieksämällä nummella. Raaka mutta järisyttävä veto.  Leffa, joka toi loppuun kalutun klassikkoromaanin yhdellä kiskaisulla meidän aikaamme. Mahtavaa, tämän takia elokuvia tehdään!

Jane Eyre. Elokuva, jota odotin ennakkoon eniten. Tulkinta rakastamastani kirjasta, pääosissa Mia Wasikowska ja Michael Fassbender. Ei ihan huonokaan, muttei silti yltänyt lähellekään BBC:n kuolematonta minisarjaa, jossa samoissa rooleissa loistavat Ruth Wilson ja Toby Stephens.

Kaksi tarinaa rakkaudesta. Suomalais-norjalaisena yhteistuotantona kasattu sotku. Uumoilen, että tällä oli tarkoitus markkinoida näyttelijöitämme kansainvälisiin elokuvatuotantoihin. Onneksi näin tämän kutsuvierasnäytännössä, niin kulttuurisetelien menetys ei harmita. Pohjanoteeraus.n

Katmandu- taivaan peili. Ihana, hurja ja rujo Nepal, sinne on pakko päästä! Nepal on syy, miksi menin katsomaan tätä, mutta elokuva itsessäänkin oli oikein kelpo veto. Opettajatar raataa pyyteettömästi köyhien hyväksi, tarinaa maustavat kokemukset oudosta kulttuurista.

Keinottelua. Richard Gere pätee vakavassa ja hieman mysteerisessä leffassa.

Kilimandjaron lumet. Kantaa ottavaa kamaa tämä ranskalainen uusi aalto. Leffa sai Euroopan Parlamentin LUX-palkinnon, mutta se on silti hyvä. Taustana nuoruuteni interrail-reissujen Marseille.

Killing them softly. Vuoden poliittisin pläjäys. Palkkatappajien ja pikkunilkkien raaka arki, taustatapettina Yhdysvaltain presidentinvaalit ja talouskriisi.

Koti eläintarhassa. Leppoisa koko perheen leffa, joka jäi jotenkin keskentekoiseksi. Mutta voihan Matt Damonia katsella myös villieläimien seurassa.

Lemmenlomalla. Meryl Streep ei huonoa roolia tee. Harvinainen aihe tuoreesti käsiteltynä: kulahtaneen avioliiton tehohoito terapeutin pakeilla.

Looper. Onnekas kämmi, sillä jouduin katsomoon vahingossa, kun oli pakko saada elokuva enkä mahtunut haluamaani esitykseen. Ei kaduta yhtään. Kekseliäs ja suorastaan puhutteleva action aikamatkustamisesta ja vanhemmuudesta, pääosassa ihana Joseph Gordon-Levitt.

Love is all you need. Ohjaaja Susanne Bier on parasta mitä Tanska on minulle tarjonnut vaikka Köpiksessäkin olen käynyt. Naispääosaa näyttelevä Trine Dyrholm loistaa herkullisessa ja ihanassa romanttisessa tarinassa, josta ei vakavia varjojakaan puutu.

 

Magic Mike. Sitä on nautittu muutakin kuin draamaa tänä vuonna. En häpeä tunnustaa: imppasin koko rahalla. Hunksit painukaa eläkkeelle! Rai rai rallallaa...

Matkalla. Beat-kirjallisuuden raamattu, Jack Kerouacin Matkalla sai arvoisensa elokuvaversion. Tuoreet näyttelijät, hyvä imu. Menee vuoden top kolmoseen draama- ja seikkailugenressä.

007 Skyfall. Daniel Craig, Daniel Craig, Daniel Craig, Daniel Craighhhhhh... Mitä muuta tästä voisi sanoa? Joo ihan hyvä elokuvanakin!



Nälkäpeli. Siitäkin näköjään saadaan viihdettä, kun teinit listivät toisiaan. Kökkö juttu, mutta pääosassa todella lupaava Jennifer Lawrence.

Puhdistus. Olihan se vaikuttava. Mutta olipa aihe miten tärkeä ja kiinnostava tahansa, se ei vastaa käsitystäni elokuvanautinnosta, että joutuu lusimaan puolet näytöksestä silmät kiinni ja pulssi hakkaa vielä yölläkin.

Rakkauden pelikenttä. Montako kertaa Gerard Butler mahtaa vielä tehdä hurmaava renttu -roolinsa? Nyt olisi hyvä hetki uusiutua. Ohjaaja puolestaan ei ole pystynyt päättämään, tehdäänkö hömppäkomediaa vai perhedraamaa. Siis molempia! Kuin vetäisi konjakkia kaurapuuron kanssa.

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Erikoinen tarina, mutta tykkäsin. Elokuvalle on aina plussaa, jos kuvaukset on tehty Skotlannissa...

Rock of Ages. Kertoo ehkä huonosta mausta tai siitä, etten ole kovinkaan sivistynyt korkeakulttuurin ystävä, mutta tämä oli vuoden nautinnollisimpia! Ei oikeastaan elokuva vaan pitkä musiikkivideo, juonta vain nimeksi. Aiemmin inhoamani Tom Cruise tekee itsestään pilaa kyynisenä rokkikukkona ja klassikkobiisit soivat toinen toistaan upeampina cover-järkäleinä. Ai jai miten täydellistä viihdettä.

Rouva Presidentti. Taisi olla ainoa dokkari, jonka kävin katsomassa isolta screeniltä. Kiinnostava kuvaus siitä, millaista on olla Tarja.

Taken 2. Action-sankarina yllättävästi Liam Neeson. Olen aina pitänyt häntä liehuvaviittaisena lyyrikkona. Tässä elokuvassa runoa pukkaa vain Liamin vasen suora. Ei ihan minulle toimivinta mättöä, mutta eksyinkin katsomoon kutsuvierastilaisuudessa.

Terraferma. Eurooppalaisesta elokuvasta saa aina kummasti happea. Tässä oli koskettava ja ajankohtainen siirtolaisteema. Asiallinen pätkä.

The Best Exotic Marigold Hotel. Parhaat brittinäyttelijät hengailevat värikkäässä Intiassa. Itse tarinasta ei mainittavia muistijälkiä.

The Descendants. Havaijille sijoittuva perhedraama, jossa George Clooney yllättää vakavasti otettavana näyttelijänä. Vuoden parhaita draamavetoja.

Tie pohjoiseen.Suomalainen road movie kertoo pojan ja kauan kadoksissa olleen isän suhteesta. Vesa-Matti Loirille ja Samuli Edelmannille on varta vasten käsikirjoitettu herkullisia kohtauksia mm. musisoimassa yhdessä.

To Rome with love. Alkaako Woodyn ote jo lipsua? Hällä väliä, rakastan häntä silti. Herkullisin tähän leffan kieputelluista tarinoista on superjulkkikseksi lipsahtava tavismies, jota esittää Roberto Benigni.

Twilight - Aamunkoi osa 2. Twilightit haalistuivat kirja kirjalta ja leffa leffalta. Tämä vihoviimeisin veto ei kolahtanut yhtään. Kiitos, ei enää vampyyrejä.

Varasto. Wau, Suomessa tehdään näin hyvää komediaa. Makeat naurut! Oikein odotan Taru Mäkelän seuraavaa ohjaustyötä.

Vares - pimeyden tango. Lola Wallinkoskea ei pitäisi päästää näyttelemään missään olosuhteissa.

Weekend. Artisokka-leffafestarin antia. Virkeä ja vilpitön pätkä poikarakkaudesta.

Vuosaari. Vuoden koskettavin kotimainen. Aku Louhimies valitsee tärkeitä ja puhuttelevia aiheita ja saa hyvistä aikuis- ja lapsinäyttelijöistä paljon irti.

Yön ritarin paluu. Ohjaaja Christopher Nolan on minulle yläpuolella kaiken arvostelun, joten mitä voi sanoa jumalan tekemästä elokuvasta? Synkkä pätkä ja omassa genressään loistava. Terroristi Banea esittää nousussa oleva näyttelijä Tom Hardy, josta on veikattu jopa seuraavaa Bondia.

 

Aivan kaikkia tänä vuonna näkemiäni elokuvia en taida muistaa. Aikaa pimeässä istumiseen ei joka tapauksessa ollut tarpeeksi. Ainakin nämä kiinnostavat leffat olisin vielä halunnut nähdä isolla kankaalla: Koskemattomat, Miss Farkku-Suomi, Tähtitaivas talon yllä.

Kun nyt katselen vuotta taaksepäin, huomaan olevani melkoinen leffabulimikko. Kaikki kelpaa, mikä valkokankaalla liikkuu. Helsinki on elokuvakaupunkina kuitenkin niin pieni, että varaa nirsoiluun ei ole. Onneksi uusi vuosi tuo leffahullulle taas uudet herkut.

Sillä frankly my dear: elämä ilman elokuvia on teeskentelyä tai ainakin sietämättömän tylsää!

Tarja