Kuin elävästä elämästä

Kerron sinulle kaiken on kuin kappale elämää. Siinä rakastutaan, petytään, pohditaan minuutta ja välillä toisiakin ihmisiä. Ja lopulta uskotaan, kaikesta huolimatta, tulevaan.

 Elokuva kertoo sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtaneesta Maaritista (upea Leea Klemola). Koulutusta vastaavaa työtä ei sukupuolenkorjauksen tehneelle naiselle Suomesta löydy, ja itsensä Maarit elättää siivoojana. Välit entiseen vaimoon ovat katkenneet ja siinä samalla myös suhde omaan tyttäreen.

Ankeista lähtökohdista huolimatta Maarit on yllättävän tasapainoinen. Hän on joutunut pohtimaan, kuka hän todella on. Ja tärkeintä hänelle on olla oma itsensä, vilpittömästi ja avoimesti.

Maaritin elämä näyttäisi soljuvan omalla painollaan töissä käyden, lenkkeillen ja futismatseja seuraten. Kunnes kuvioihin mukaan tulee Sami (Peter Franzen).

Naimissa oleva Sami ja Maarit rakastuvat. Suhteen myötä myös Samin väljähtänyt avioliitto näyttäisi saavan kipinää alleen.

Kerron sinulle kaiken on laadukas suomalainen draamaelokuva, yksi viime vuosien parhaista. Se kertoo ihastumisesta, erilaisuuden kohtaamisesta, hyväksytyksi tulemisen halusta ja pettämisestä. Elokuva on samalla kipeä, katkera ja suloisesti toivoa antava.

Maaritia esittävä Klemola on roolissaan uskomattoman hyvä. Hän on samaan aikaan herkkä ja itsevarma, ylpeä ja haavoittuvainen. Upea roolisuoritus ei selitä hahmonsa motiiveja tai toiveita puhki, vaan kuvaa niitä jopa yllättävänkin kiihkottomasti. Miksi Klemolaa ei näe elokuvissa useammin?

Neljä tähteä, joista yksi on omistettu Leea Klemolalle.

//Antti

Kevyttä musiikilla

Tiedättehän ne amerikkalaiset college-leffat, joiden juonet ovat ennalta arvattavissa? Joissa jo ensiminuuteilla on selvää, kenestä leffan hahmoista muodostuu (vaikeuksien kautta, tietenkin) pari? Ja joissa vauhtia draaman kaarteisiin luo inha mutta väärinymmärretty vastahahmo?

Pitch Perfect on juuri näitä ja paljon muitakin jenkkileffan kliseitä. Pissakakkahuumoriltakaan ei säästytä, onneksi sitä on kuitenkin ripoteltu muuten siirappisen kuvauksen joukkoon maltillisesti.

Kaikesta huolimatta Pitch Perfect on varsin viihdyttävä leffa - omassa hömppäkategoriassaan siis.

A cappella -lauluesitykset rytmittävät tarinaa mukavasti, ja näyttelijät (varsinkin ratkiriemukas Rebel Wilson) hauskuuttavat karrikoiduilla hahmoillaan.

Tähtiä tälle musiikkikomediapläjäyksellä jopa kaksi ja puoli. Aivot narikkaan ja svengaamaan a cappellan tahtiin!

/A

Räks ja pum

Gansterisota tapahtuu vuoden 1949 Los Angelesissa. Amerikka nuolee haavojaan sodan jälkeen ja gangsterit tiukentavat otettaan enkelten kaupungista. Joukko poliiseja ottaa lain omiin käsiinsä ja nousee vastaiskuun.

Leffa on nimeään myöten lajityypissään tiukasti kiinni. Testosteroni höyryää, ja ääniraita on pelkkää luotien rapinaa. Käsikirjoitus on jokseenkin putkiaivoinen ja henkilökuvat sarjakuvamaisia. Paha on pahaa ja hyvä hyvää ilman sen kummempia ulottuvuuksia tai taustoituksia.

Joukkoon on yritetty sirotella sodasta palanneiden miesten toipumistarinaa ja yleviä ajatuksia amerikkalaisista perhearvoista. Kaikki tämä kuitenkin hukkuu pumppuhaulikon lauluun. Loppua kohti erikoistehostemiehille on annettu tuotannossa kaikki valta. Tarinaa viedään eteenpäin lähinnä nyrkein, ja Gangsterisota taantuu pelkäksi veriseksi mätöksi.

Ryan Gosling 40-luvun vetimissä on riittävä syy
istua kaksi tuntia pimeässä.

 

Onneksi näyttelijäjoukossa on mukana Ryan Gosling, jota toki katsoo pari tuntia vaikka hän tiskaisi vanhoissa verkkareissa. Gosling-lisä mukaan laskettunakin tämä leffa saa minulta vain kaksi pistettä. // Tarja

Tahdon!

Johanna Vuoksenmaa on taitava sekä käsikirjoittajana että ohjaajana. 21 tapaa pilata avioliitto on kuin mukavasti suussa sulava karkki.

Juoni itsessään on tuttu: kyyninen ikisinkku rimpuilee aikansa mutta kohtaa lopulta sen oikean. Elokuva ei silti ole mitenkään ennalta arvattava. Idea on hauska, rytmi oivallinen, pituus juuri passeli, ja tarina kerrotaan pirteällä tavalla.

Armi Toivanen esittää pääroolissa tutkija-Sannaa, joka kuvaa ja haastattelee pariskuntia tohtorinväitöskirjaansa varten. Hypoteesina on, että parisuhteet epäonnistuvat - aina. Oli avioliiton lähtökohta mikä hyvänsä, se on Sannan mielestä huono lähtökohta.

Tämäkään pari ei timanttihääpäiväänsä juhli.

Haastatellut parit kuvittelevat menevänsä naimisiin rakkaudesta, mutta Sannan armoton kamera paljastaa suhteissa ennemminkin alistamista ja alistumista, väheksyntää, yksinäisyyden pelkoa, turvattomuutta tai kyvyttömyyttä sanoa ei.

Rooleissa irrottelee joukko Suomen tämän hetken kärkikoomikoita suoraan supersuositusta Putous-ohjelmasta: Toivasen lisäksi Aku Hirviniemi ja Riku Nieminen. Sivuosissa Vesa Vierikko, Pamela Tola, Hannele Lauri, Krisse Salminen ja Miia Nuutila herkuttelevat täysillä, sillä heillekin Vuoksenmaa on jaksanut kirjoittaa täysipainoiset roolit.

Armi Toivanen ja Riku Nieminen tekevät hyvät roolit
kepeässä romanttisessa komediassa.

Erityisen maininnan ansaitsee elokuvan musiikki, jonka on säveltänyt ja esittää Kerkko Koskinen isoine orkestereineen. Tässä ei tyydytäkään radiokanavilla jauhettuun pop-purkkaan. Koskinen irrottelee itäeurooppalaisissa klezmer-tunnelmissa, mikä on erinomainen oivallus - klezmerhän on nimenomaan hääjuhlissa esitettyä perinnemusiikkia. Taas kerran nähdään, miten loistavasti musiikki kehystää ja ryhdistää elokuvaa! Neljä pistettä // Tarja