Pelasta minut!

Näin elokuvan Päiväni Margueritten kanssa tasan viikko sitten, vähän ennen vappua.

Sen jälkeen olen toki nähnyt muutaman tylsähkön ja maininnan arvottoman TV-elokuvan, mutta viimeisin valkokangastarina on pysynyt mielessäni vielä tähän asti niin paljon, että uskon sen yhä olevan blogimerkinnän arvoinen.

Karismaattinen Gerard Depardieu näyttelee elokuvassa herkkää mutta vertaistensa, tai kamujensa pubissa, hieman yksinkertaisena pitämää, äitinsä takapihalla asuvaa nuhjuista Germain Chazes´ta. Germain on aito antisankari termin kaikissa ulottuvuuksissa.

Päivärutiiniensa lomassa Germain, tarinan hieman hidas päähenkilö, tapaa puistossa hurmaavan ja kertakaikkisen rakastettavan ikärouvan Margueritten (kahdella t:llä). Upea 96-vuotias näyttelijätär Gisele Casadesus muuten vie katsojan sanattomaksi tulkitessaan tarinassa 95-vuotiasta, ihmisläheistä Margueritte-rouvaa. Ottakoon Hollywood tästä opikseen, että nainen/näyttelijätär (ja joskus myös mies) paranee vanhetessaan.

Päiväni Margueritten kanssa -elokuvassa teemoja on monia. Margueritten lukemissa romaanipätkissä Germainille ranskaa taitava katsoja on etulyöntiasemassa, mutta toki soljuvaa kieltä voivat ihailla myös kieltä ymmärtämättömätkin frankofiilit.

Kannattaa katsoa elokuva ennen kuin jatkat lukemista! Karjuselta pläjäys saa 3 ynnä 1/2 pistettä, ja suosittelen tätä leppoisaksi sunnuntaileffaksi.

***


Loppuun hajanaisia ajatuksia elokuvan kysymyksistä ja ehkäpä teemoistakin.

* Sisältö elämään - Germainille se selvästikin on turvallisuus, rutiinit ja puoliksi oma (puoliksi sydämettömän äidin) kasvimaa. Margueritte elää teksteissä, Camus'n klassikoissa ja humaanissa elämänotteessaan.

* Kaipuu - Germainin äitisuhde on vähintään onneton ja tunteeton*, Margueritte kaipaa (iso)äidin asemaa ja arvostetuksi tulemista.

(*Lopulta äidin rakkaudettomuudesta voi olla monia tulkintoja; turvasihan hän pojalleen kuoltuaan maallista turvaa, mm. talon, vaikkei tunnetasolla rakkautta eläessään osoittanutkaan).

* Hyljätyksi tuleminen - Sukulaiset (ja muut läheiset) hylkäsivät sekä Germainin että Margueritten.

* Uusi perhe ja läheisyys. Sekä Germain että Margueritte lopulta löysivät onnen, pitkälti toisistaan.


Onnea ja läheisyyttä toivoo //Antti

Marginaali-ihmisiä

Tämä pieni elokuva olisi saattanut livahtaa huomaamatta ohi, ellei pääosassa olisi suuri näyttelijä.

Ranskalaisen Jean Beckerin symppiskuvassa Päiväni Margueritten kanssa kaksi marginaali-ihmistä kohtaa toisensa. Nimihenkilö Margueritte (Gisèle Casadesus) on yhdeksänkymppinen mummeli, joka saapuu joka päivä puistoon lukemaan kirjoja. Puistonpenkiltä hänet bongaa Germain (Gérard Depardieu), virkaheitto timpuri, jota elämä on murjonut kouluvuosista lähtien.

Ystävykset tutustuvat puistossa puluja tuijotellessaan. Juuri ja juuri kirjoitustaitoinen Germain hurmaantuu romaaneista, joita Margueritte hänelle lukee. Margueritte puolestaan saa Germainista kiitollisen juttukumppanin, joka näkee hänet kiinnostavana ihmisenä - ei vain tarpeettomana vanhuksena. Margueritten ja Germainin välille rakentuu varovainen luottamus, molemminpuolinen kunnioitus ja lopulta kaunis ystävyys.

Kerrankin suhteessa on kyse jostain muusta kuin romanssista - virkistävää vaihtelua leffateattereiden normitarjontaan! Mukavaa vääntöä valkokankaalle tuo sekin, että ystävyys syntyy varsin epätodennäköisten kumppanien välille. Raksahaalareissa harppova humalahakuinen äijä ja hauras lukutoukka eivät ole todennäköinen pari.

Heitä kuitenkin yhdistää ulkoisia tekijöitä vahvempi side: kipeä sivullisuus. Molemmat on ajettu yhteisössään marginaaliin.

Tarinan taustana leviää pieni ja syrjäinen ranskalaiskylä kapakkoineen, kouluineen ja mehukkaine tyyppeineen. Elokuvan aikana saamme tietää, miten ja miksi lämminsydäminen Germain päätyi reppanan kylähullun rooliinsa. Samalla muistutetaan hoitokoteihin unohdettujen yksinäisten vanhusten kohtalosta.

Naispääosan esittäjä Casadesus juhlii kesällä 97-vuotissynttäreitään mutta näyttelee edelleen liput liehuen. Ohjaaja Beckerkin on jo täyttänyt rouheat 77 vuotta. Näiden elämän suursankareiden keskellä temmeltää Ranskan suuri poika Gérard Depardieu, jonka mukanaolo lienee taannut leffalle kansainvälisen huomion.

Depardieun kasvot muistuttavat yhä enemmän sateeseen unohdettua kermakakkua - mutta vanhetessaankin hän on aina vain vastustamaton. Kuten tämä pieni suuri elokuvakin, joka saa minulta lähes neljä tähteä! // Tarja