Ranskalaisen Jean Beckerin symppiskuvassa Päiväni Margueritten kanssa kaksi marginaali-ihmistä kohtaa toisensa. Nimihenkilö Margueritte (Gisèle Casadesus) on yhdeksänkymppinen mummeli, joka saapuu joka päivä puistoon lukemaan kirjoja. Puistonpenkiltä hänet bongaa Germain (Gérard Depardieu), virkaheitto timpuri, jota elämä on murjonut kouluvuosista lähtien.
Kerrankin suhteessa on kyse jostain muusta kuin romanssista - virkistävää vaihtelua leffateattereiden normitarjontaan! Mukavaa vääntöä valkokankaalle tuo sekin, että ystävyys syntyy varsin epätodennäköisten kumppanien välille. Raksahaalareissa harppova humalahakuinen äijä ja hauras lukutoukka eivät ole todennäköinen pari.
Heitä kuitenkin yhdistää ulkoisia tekijöitä vahvempi side: kipeä sivullisuus. Molemmat on ajettu yhteisössään marginaaliin.
Tarinan taustana leviää pieni ja syrjäinen ranskalaiskylä kapakkoineen, kouluineen ja mehukkaine tyyppeineen. Elokuvan aikana saamme tietää, miten ja miksi lämminsydäminen Germain päätyi reppanan kylähullun rooliinsa. Samalla muistutetaan hoitokoteihin unohdettujen yksinäisten vanhusten kohtalosta.
Naispääosan esittäjä Casadesus juhlii kesällä 97-vuotissynttäreitään mutta näyttelee edelleen liput liehuen. Ohjaaja Beckerkin on jo täyttänyt rouheat 77 vuotta. Näiden elämän suursankareiden keskellä temmeltää Ranskan suuri poika Gérard Depardieu, jonka mukanaolo lienee taannut leffalle kansainvälisen huomion.
Depardieun kasvot muistuttavat yhä enemmän sateeseen unohdettua kermakakkua - mutta vanhetessaankin hän on aina vain vastustamaton. Kuten tämä pieni suuri elokuvakin, joka saa minulta lähes neljä tähteä! // Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti