Mediassa Vuosaari ei ole (ainakaan tähän asti ollut) erityisen hohdokas paikka verrattuna esimerkiksi viileään hipstereidentäyteiseen Kallioon. Se on vähän kaukana kaikesta kaikesta ja siellä asuu vähän syrjäytyneitä ihmisiä.
Siksipä leffa juuri Vuosaaresta (Aku Louhimies, 2012) tuntui mielenkiintoiselta - olkoonkin, että ensi-iltaviikonloppuna leffaa yleismaailmallisuudestaan kehuttiin (tai syytettiin) siitä, että se voisi tapahtua missä tahansa Suomen lähiössä.
Vuosaari-elokuva kertoo monta pientä tarinaa erilaisista ihmisistä ja kohtaloista.
Siinä on hyvin toimeentuleva pariskunta, jonka suhde rakoilee pahemman kerran (loistavat Matleena Kuusniemi ja Pekka Strang). Kylmän aviosuhteen seurauksena mies päätyy pariskunnan virolaissiivoojan (Lenna Kuurmaa) lämpimään sänkyyn useammin kuin kerran. On venäläisen äidin (Jekaterina Novosjolova) kiusattu ala-asteikäinen poika (Eemeli Louhimies), julkisuudesta haaveileva (ja sen eteen mitä tahansa tekevä) apaattisen isänsä (Taneli Mäkelä) luona asuva nuori nainen (Amanda Pilke), koirastaan ainoaa lohtua ja seuraa elämäänsä saava pikkupoika (Topi Tarvainen), syöpää sairastava yksinhuoltaja (Alma Pöysti), alkoholista ja huumeista pakoa elämäänsä etsivä nainen (Laura Birn) ja hänen uskollinen kihlattunsa (Deogracias Masomi) sekä kovaa miestä pojastaan (Teemu Heino) kouliva houkutuksille altis isä (Mikko Kouki).
Kaikenlaista tarinaa siis. Monenikäisten, -maalaisten ja -taustaisten kohtaloita elokuva maalaa enimmäkseen talvenharmaan eri sävyin. Kiva elokuva Vuosaari ei ole, mutta hyvä kylläkin.
Mutta mistä elokuva kertoo? Läheisyyttä tuntuvat kaipaavan kaikki leffan hahmot. Kukaan heistä ei ole onnellinen, vaan pelastusta/toivoa paremmasta/turvaa etsivät kaikki. Osa löytää ratkaisun lopulta, osa ei. Surullisin kohtalo tämän katsojan mielestä on koiransa - ja samalla ainoan todellisen lämpimän suhteensa - menettävällä, raivostuttavan pahan äitinsä kasvattamalla pienellä pojalla.
Jos niin haluaa ja tarkkaan katsoo, yhteiskunnallisiakin sävyjä leffasta voi nähdä tänä maahanmuutto- ja syrjäytymiskeskustelun aikana.
Elokuva nojaa vankasti vahvoihin näyttelijöihinsä. Erityisen vaikutuksen tekevät upeat lapsinäyttelijät rankoissa rooleissaan. Aikuisista kunnarin lyö varsinkin Matleena Kuusniemi viileän etäisenä uranaisena, jolla ei oikein olisi aikaa erota. Surkuhupaisin kohtaus puolestaan näytellään saunassa pariskunnan ja virolaisen salarakkaan kesken kolmistaan.
Leffassa ei ole onnellisia pariskuntia, vaan kaikki suhteet ovat joko päätyneet eroon tai vääjämättömällä matkallaan kohti loppua. Matkalla pois ovat myös hahmot: eroon syövästä, kiusaajista, satuttavista unelmista, pahoista aikuisista.
Metron pysäkit loppuvat tähän. Miten tästä eteenpäin?
Tähtiä 4 (****) ja suositus mennä katsomaan.
[Antti]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti