Tappavan tylsää

Yksityisetsivä Jussi Vares (Antti Reini) palkataan jylhänkarulle pohjanmaalaiselle paikkakunnalle tutkimaan nuoren naisen murhaa. Ahdistavan pienessä kyläpahasessa juoniaan kutovat muun muassa oman uskonliikkeen luonut hengenmies (Peter Franzen), hänen vaimonsa (Merja Larivaara), paikallisen mielisairaalan ylilääkäri (Kari-Pekka Toivonen), uskonnollisten kirjojen kustantaja (Jarmo Mäkinen), kuskin penkiltä kylän menoa tarkkaileva taksiyrittäjä (Pekka Huotari) sekä paikallinen kylähullu (Aake Kalliala).

Aineksia leffassa olisi. Tiukan uskonnollisesta kylästä olisi voinut repiä vaikka minkälaista tutkielmaa yhteisöllisestä sokeudesta. Uskonto ihmiselämän rajoittajana tulee oikeastaan vain pintapuolisesti käsitellyksi, ja loppuratkaisuun sillä ei ole minkäänlaista merkitystä.

Pahinta elokuvassa on kuitenkin yllätyksettömyys. Asiat tapahtuvat ilman sen kummempia syitä tai seurauksia. Henkilöistä haluaisi välittää, mutta tarttumapintoja välittämiseen, tai edes hahmojen motiivien ymmärtämiseen, ei ole. Lopulta on yhdentekevää, mitä henkilöille tapahtuu.

Tämäkin Vares on kovin miehekäs elokuva. Kaikissa päärooleissa saarnamiehen vaimoa lukuun ottamatta on mies. Nainen ei liity rikosten selvittelyyn millään lailla, vaan hänen roolinsa on enemmänkin toimia miesten seurana makuuhuoneessa. Tässä Vareksessa uskontoteemastaan johtuen tällaiset riettaat synnit saavat tietenkin ankaran rangaistuksen.

Pettymys elokuva on siinäkin mielessä, että todella haluaisin vielä nähdä hyvän kotimaisen dekkarin. Niitähän ei ole juurikaan tehty sitten loistavien komisario Palmu -elokuvien. Ruotsi Beckeineen ja Wallandereineen sekä varsinkin Iso-Britannia muun muassa Jane Tennisoineen, Fitzeineen ja Morseineen ovat lajityypissä meitä lukemattomia henkirikoksia edellä.

Puolitoista (* ½) tähteä yrityksestä ja Aake Kallialan hersyvästä tulkinnasta Paskamanttelina.

[Antti]