tiistai 24. heinäkuuta 2012

Eeppistä, ja epistä

Christopher Nolanin edellinen ohjaustyö oli Inception. Odotukset Batman-leffalle olivat sen vuoksi poikkeuksellisen korkealla. Mitä ihmepoika nyt on saanut kasaan?

Uusi Batman kannatti nähdä. Leffa vyöryi valkokankaalle yli kolmetuntisena tarinana. Christian Bale muun mahtavan näyttelijäkaartin kera maalasi synkkiä sävyjä minkä kerkisi. Ja turhaan moittivat Hans Zimmerin musiikkia. Eeppistä pauhua tähän nimenomaan tarvittiinkin!
Lapsena leikin Batmania parhaan kaverini Matin kanssa. Minua isompi ja vanhempi Matti oli itseoikeutettu lepakkomies. Minusta tämä oli epistä, mutta lohdutukseksi sain sentään Robinin roolin. Sujahdin sukkahousuihini ja Matti niittasi suuren mustan huivin hakaneulalla viitaksi harteilleni. Niin kaikui pihaladostamme daba-daba-daba-daba Bätmääääääään....
Sekä minä että Batman olemme nyt muutaman siiveniskun kokeneempia. Vanhoja lato-Batman-aikoja muistellessani olin huolissani, onko Nolan kokonaan unohtanut Robinin. Suotta olin. Batmanin uskollinen apuri on hengissä ja voi hyvin!











Christian Bale on nyt pistänyt viittansa kaappiin lopullisesti. Batmanin tarina on kuitenkin niin vastustamaton, että pian joku siihen taas tarttuu.
Jos itse pääsen käsikirjoittajaksi, kirjoitan Robinin roolin isoksi ja etsin kuvausmaastoja Brokeback Mountainin suunnalta. Lajityyppini olisi romanttinen draama.
Käsiksessäni Batman ja Robin ajautuvat epätoivoiseen suhteeseen, johon Kissanainen yrittää iskeä kiilaa. Rakkaan lapsuudenystäväni Matin muistoksi pestaan pääosaan Amerikan Matin, Matt Damonin.

Tuottajien yhteydenottoa odotellessa annan Nolanin Batmanille tähtiä neljä miinus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti