Gansterisota tapahtuu vuoden 1949 Los Angelesissa. Amerikka
nuolee haavojaan sodan jälkeen ja gangsterit tiukentavat otettaan enkelten
kaupungista. Joukko poliiseja ottaa lain omiin käsiinsä ja nousee vastaiskuun.
Leffa on nimeään myöten lajityypissään tiukasti kiinni. Testosteroni
höyryää, ja ääniraita on pelkkää luotien rapinaa. Käsikirjoitus on jokseenkin
putkiaivoinen ja henkilökuvat sarjakuvamaisia. Paha on pahaa ja hyvä hyvää
ilman sen kummempia ulottuvuuksia tai taustoituksia.
Joukkoon on yritetty sirotella sodasta palanneiden miesten toipumistarinaa ja yleviä ajatuksia amerikkalaisista perhearvoista. Kaikki tämä kuitenkin hukkuu pumppuhaulikon lauluun. Loppua kohti erikoistehostemiehille on annettu tuotannossa kaikki valta. Tarinaa viedään eteenpäin lähinnä nyrkein, ja Gangsterisota taantuu pelkäksi veriseksi mätöksi.
Joukkoon on yritetty sirotella sodasta palanneiden miesten toipumistarinaa ja yleviä ajatuksia amerikkalaisista perhearvoista. Kaikki tämä kuitenkin hukkuu pumppuhaulikon lauluun. Loppua kohti erikoistehostemiehille on annettu tuotannossa kaikki valta. Tarinaa viedään eteenpäin lähinnä nyrkein, ja Gangsterisota taantuu pelkäksi veriseksi mätöksi.
 |
| Ryan Gosling 40-luvun vetimissä on riittävä syy istua kaksi tuntia pimeässä. |
Onneksi näyttelijäjoukossa on mukana Ryan Gosling, jota toki katsoo pari tuntia vaikka hän tiskaisi vanhoissa verkkareissa. Gosling-lisä mukaan laskettunakin tämä leffa saa minulta vain kaksi pistettä. // Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti