Ällistyttävä Piin elämä

Voi Ang Lee minkä teit! Nauratit, itketit, valvotit yölläkin. Osuit maaliin ja sait hullaantumaan. Täydet viisi tähteä Piin elämästä!

No mistä se kertoo, kysyvät univajeestani huolestuneet ystävät. Jaa-a. Poika haaksirikkoutuu avomerelle ja ajelehtii veneessä tiikerin kanssa. Siitä se kertoo. Mutta ei tämä ole syy, minkä vuoksi heräilen öisin. On toinenkin tarina - ja ennen kaikkea lukematon määrä kysymyksiä.

 

Miksi Pii elokuvan alussa lukee Camus'n Sivullista? Mikä on vaarallisen saaren idea - ja miksi saari pötköttää meressä muumion muotoisena? Miksi suuri näyttelijä Gerard Depardieu on tässä elokuvassa mitättömässä sivuroolissa, inhottavana nilkkinä? Onko tiikeri oikeasti olemassa? Miksi se ei sano hyvästejä? Ja ennen kaikkea, mikä tarina on totta?

 Elokuva kertoo jumalasta ja jumalista, uskosta ja uskonnoista. Keskusteluista ja kamppailuista luojan kanssa. Luonnosta ja ihmissuhteista. Kuolemanpelosta ja elämänpalosta. Ikävästä, erosta ja rakkaiden menettämisestä. Uudesta alusta ja perheen merkityksestä. Ang Leen teemat ovat valtavan suuria siihen pieneen pelastusveneeseen, jossa Pii käy kamppailua elämästä ja kuolemasta meren, tiikerin ja itsensä armoilla.

Piin elämä syleilee maailmoja ja elämää ja asettaa ihmisen ja eläimen samalle lähtöviivalle.

 

Ang Leen ohjaamista elokuvista Järki ja tunteet (1995), Jäämyrsky (1997) ja Brokeback Mountain (2005) ovat kaikki suosikkejani ja samaan seuraan kuuluu Piin elämäkin. Tätä elokuvaa voi katsella vaikka filosofian oppituntina - mutta yhtä hyvin mielettömänä seikkailuna. Pirates of the Caribbean tiikerin kanssa! Piin elämää on mahdoton selittää - se pitää vain nähdä. Kunpa vain ymmärtäisi siitä enemmän.

Ensimmäinen katselukerta 2D-versiona meni tarinan seuraamiseen ja silkkaan ihmettelyyn. Elokuvan visuaalisuus on mieletön, näyttelijät upeita, puhe hassun poksahtelevaa intianenglantia. Toinen kerta Piitä 3D:nä koukutti lopullisesti ja kiskaisi suoraan pinnan alle.

Siellä sukeltelen edelleen pohtien Pii ihmeellistä elämää ja Ang Leen ihmeellistä neroutta. And so it goes with God... // Tarja

 

Pelasta minut!

Näin elokuvan Päiväni Margueritten kanssa tasan viikko sitten, vähän ennen vappua.

Sen jälkeen olen toki nähnyt muutaman tylsähkön ja maininnan arvottoman TV-elokuvan, mutta viimeisin valkokangastarina on pysynyt mielessäni vielä tähän asti niin paljon, että uskon sen yhä olevan blogimerkinnän arvoinen.

Karismaattinen Gerard Depardieu näyttelee elokuvassa herkkää mutta vertaistensa, tai kamujensa pubissa, hieman yksinkertaisena pitämää, äitinsä takapihalla asuvaa nuhjuista Germain Chazes´ta. Germain on aito antisankari termin kaikissa ulottuvuuksissa.

Päivärutiiniensa lomassa Germain, tarinan hieman hidas päähenkilö, tapaa puistossa hurmaavan ja kertakaikkisen rakastettavan ikärouvan Margueritten (kahdella t:llä). Upea 96-vuotias näyttelijätär Gisele Casadesus muuten vie katsojan sanattomaksi tulkitessaan tarinassa 95-vuotiasta, ihmisläheistä Margueritte-rouvaa. Ottakoon Hollywood tästä opikseen, että nainen/näyttelijätär (ja joskus myös mies) paranee vanhetessaan.

Päiväni Margueritten kanssa -elokuvassa teemoja on monia. Margueritten lukemissa romaanipätkissä Germainille ranskaa taitava katsoja on etulyöntiasemassa, mutta toki soljuvaa kieltä voivat ihailla myös kieltä ymmärtämättömätkin frankofiilit.

Kannattaa katsoa elokuva ennen kuin jatkat lukemista! Karjuselta pläjäys saa 3 ynnä 1/2 pistettä, ja suosittelen tätä leppoisaksi sunnuntaileffaksi.

***


Loppuun hajanaisia ajatuksia elokuvan kysymyksistä ja ehkäpä teemoistakin.

* Sisältö elämään - Germainille se selvästikin on turvallisuus, rutiinit ja puoliksi oma (puoliksi sydämettömän äidin) kasvimaa. Margueritte elää teksteissä, Camus'n klassikoissa ja humaanissa elämänotteessaan.

* Kaipuu - Germainin äitisuhde on vähintään onneton ja tunteeton*, Margueritte kaipaa (iso)äidin asemaa ja arvostetuksi tulemista.

(*Lopulta äidin rakkaudettomuudesta voi olla monia tulkintoja; turvasihan hän pojalleen kuoltuaan maallista turvaa, mm. talon, vaikkei tunnetasolla rakkautta eläessään osoittanutkaan).

* Hyljätyksi tuleminen - Sukulaiset (ja muut läheiset) hylkäsivät sekä Germainin että Margueritten.

* Uusi perhe ja läheisyys. Sekä Germain että Margueritte lopulta löysivät onnen, pitkälti toisistaan.


Onnea ja läheisyyttä toivoo //Antti