Mike Leigh’n ”Vuosi elämästä” on riipaiseva kertomus yksinäisyydestä ja hiljaisesta onnesta. On joukko eri-ikäisiä ja eri syistä onnettomia ja yksinäisiä ihmisiä. Ja sitten on ikääntynyt pariskunta Gerri ja Tom, jotka hoitavat puutarhaa, kokkaavat ruokaa ja kestitsevät vieraita viettäen näennäisen tavallista mutta hiljaisen onnellista elämää.
Elokuvassa ei suuria tapahdu. Vieraat tulevat ja menevät, puutarhan satoa korjataan ja nautitaan, aika kuluu… Gerrin ja Tomin arkinen mutta onnellinen koti on kuin nuotio, jonka ympärillä muut käyvät lämmittelemässä.
Myös itse leffa on lämmin kuin uunin kylki. Pökköä pesään lisää taitava näyttelijäkaarti, etunenässä upea luonnenäyttelijä Jim Broadbent.
Tätä leffaa voi suositella niille, jotka haluavat muistuttaa mieleensä, mistä kestävä onni onkaan rakennettu. Se ei ole suurta, se on pientä. Se voi olla vaikka sateen alla termoksesta siemattu kuppi kuumaa kahvia. Neljä tähteä ja kannattaa katsoa! // Tarja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti